sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Aarrepostia

Olipa todellakin iloinen yllätys. Sain nimittäin sähköpostiini viestin Kristiinalta. Hän siivoili kellaria ja muisti minun keräävän vanhoja kiiltokuvia. Kristiina tarjosi minulle vanhoja kiiltokuviaan ja paperinukkejakin oli löytynyt. Hän ei raaskinut heittää aarteita pois. Voi miten ihanasti Kristiina ajatteli. Hän luopuu aarteestaan ja antaa ihanuudet minulle aarrelaatikkooni siirrettäväksi. Ihan tuli liikuttunut olo kun nyt sitten avasin paketin.

Minä olen kauan keräillyt kiiltokuvia, ikivanhoja postikortteja ja paperinukkejakin löytyy monen monta. Korttejani olen esitellyt blogissani Täällä ja kiiltokuviani Täällä. Paperinukkeja en ole esitellyt vielä.

Kiiltokuvat olivat näissä nostalgisissa pahvilaatikoissa. Tuli heti mieleen mainos " Hyvon yllä hyv on olla. Ihan nauratti, miten pääni on säilyttänyt mainoksen mielessäni.


Laatikoihin oli tietenkin merkitty laatikon sisältö



Tämä vihko lienee 1940-1950 luvulta


Sivuille on lapsi liimannut kauniit kiiltokuvat

Irtokiiltokuvia on todella monta

Kiiltokuviahan vaihdettiin ystävien kanssa. Muutamissa kuvissa lukee antajan nimi. Muutamassa kuvassa lukee takana hauskasti "En anna". On ollut varmasti todella tärkeä kuva itselle.

Tein muutamista kuvista tämmöisiä skannattuja kollaaseja:




Ihan tuli oma lapsuus mieleen

Pakko kuvata tämäkin upea kerrastolaatikko



Toisesta laatikosta löytyi ihanat paperinuket. Näitä on kyllä vaalittu hyvin. Nuket on laitettu kirjekuoriin ja monessa on nuken nimi takana. Samoin hänen vaatteissaan on nimet.   Skannasin muutaman nuken ja vaatteet samaan kuvaan:


Nuken nimi on Marja-Leena. Hän lienee 1950 luvulta

Lisää vaatteita. Tuon pienen koiran nimi on Nöpö

Rakkaalle nukelle on lapsi piirtänyt vaatteita lisää


Tässä toisen tyyppinen nukke. Hänellä ei ole nimeä, mutta muutamassa vaatteessa on K





K on rakastanut rimpsumekkoja todella


En ole ikinä nähnyt tämmöistä liikkuvaa paperinukkea. Hänellä ei ole nimeä. Nuken korkeus on 30 cm ja kädet ja jalat menevät vaikka mihin asentoon. Samoin vaatteet liikkuvat.









Lupaan esitellä näitä nukkeja vähitellen  Ei makeaa mahan täydeltä :D





Laatikossa on todella monta nukkea vielä. Lajittelen heidän vaatteensa ja esittelen myöhemmin pikku hiljaa



Ihanasti on Kristiina oivaltanut, että toisen tarpeettomaksi jäänyt on toisen aarre. Lupaan vaalia näitä silmäterinäni ja säilyttää pimeässä ja kuivassa ympäristössä. Näissä vanhoissa nukeissa on sitä mennyttä hyvää aikaa ja historian havinaa.

Minussa taitaa asua ikuinen pikkutyttö. Olen nyt vain sovitellut vaatteita nukeille ja ihaillut aarteita.

Ihana Kristiina. Tuhannet kiitoshalit sinulle.


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille. Nauttikaa pitenevistä päisistä.

17 kommenttia:

Esther Helmiä kirjoitti...

Aarteita ovat todella jo ikänsäkin puolesta. niin tuliminullekin lapsuus mieleeni samoja keräillyt ja osa vielä tallellakin. Sinulla on onneksi tyttöjä kelle voit aarteesi antaa, minun poika ei taida näistä perustaa.Kun on aika niistä luopua lähetänkin ne sinulle :)
Mukavaa sunnuntaita sinulle!

Sisko kirjoitti...

Lapsuus tulee mieleen kun näitä katselee, ihanat paperinuket ja kiiltokuvat, ne ovat kyllä aarteita.

Pirjo kirjoitti...

Oi niitä aikoja....
paperinukut olivat monta vuotta elämässäni todella tärkeitä.... niillä oli kyllä vaatteita enemmän kuin kuninkaallisilla!! Ihanaa tammikuuta pakkastekuin Repolainen

KristiinaS kirjoitti...

Ihana postaus! Kiva kun laitoit näitä esille. Vilkaisin kiltsikat ja nuket läpi ennnen kuin laitoin ne matkaan ja jo silloin kaikki tuntuivat niin tutuilta. Ja tässä näitä katsoessa muistan sitä ja tätä näiden leikeistä. Ihan kuin olisi vasta olleet touhuissaan, usein pihalla tai puistossa filtin päällä.
Ai että mä olen iloinen kun sain ne sulle antaa.

Armiida kirjoitti...

Ihania, ihania. Todellinen aarre. Vanhat kiiltokuvat ovat huiman paljon parempilaatuisia, kuin jotkut nykyiset halpa kiiltokuvat. Mukavia muistoja on minullakin kiiltokuvista ja paperinukeista. Annoin aikanaan koko pussillisen pois, nyt harmittelen, silloin ajattelin tarpeettomiksi.
Kiva kun jaat nämä kanssamme kuvin.

Aino kirjoitti...

Oi joi, miten ihana aarre. Paperinuket ovat kerrassaan valloittavia. Minullakin niitä on iso kasa. Kiiltokuvatkin toki ovat kivoja, varsinkin oikein vanhat sellaiset, vaan kyllä nuo paperinuket vievät voiton. Tuo killttipuku on upea, tuollaisen kun saisi itselleen, siis sellaisen johon voisi pukeutua. Skotlanti jotenkin kiehtoo minua erityisesti.

Huopalintu kirjoitti...

Ihania aarteita olet saanut. Jännä tuo jäsenistään liikkuva paperinukke!

Sirokko kirjoitti...

En ole minäkään tuollaista liikutettavaa nukkea nähnyt ennen, vaikka omat ja pikkusiskon nuket tulikin puhki leikittyä. Kiiltokuvia on vielä tallessa iso kasa,mihinkähän niitäkin käyttäisi, kun kortteilu ei ole alaani.

Ulriikka kirjoitti...

Aarteita,aarteita.minulle tuo Hyvonin laatikko on todella nostalgiaa,sillä olin Hyvonilla töissä vuosina 1961-62.Sitten astui kuvioon tuleva mieheni,joka ei halunnut muuttaa Hankoon,siispä muuttaja olin sitten minä...Tehdas siellä vielä on,mutta ei Hyvonia.Olen käynyt portillaan haikailemassa menneitä.....

Irma kirjoitti...

oi mitä ihanuuksia olet saanut todella aarteita Kyllä tuli lapsuus mieleen
miten sitä silloi kiiltokuvia vaihdeltiin :)

Ninnu kirjoitti...

I h a n i a aarteita! Itsellänikin on omia vanhoja kiiltokuvia tallessa. Niitä pitäisi kai kehystää tai tuoda jotenkin muuten esille. Kiitos tästä hyväntuulen postauksesta!

Meillä oli lapsena Aku Ankasta taiteltu "pakka", jossa taitosten alla oli kiiltokuvia (yksi -kuva per taitos) ja ja niitä vaihdeltiin "sokkona". Kiiltokuvan antaja ei tiennyt mihin taitoksen alla olevaan hän kiiltokuvansa vaihtaa. Joskus tuli iloisia yllätyksiä ja toisinaan pettymyksiäkin :). Selitinköhän mahdollisemman epäselvästi? :-D

TeSa kirjoitti...

Ihanat muistot voi näinkin tallentaa.

Selma kirjoitti...

Voi kuinka ihania kaikki, sait aikamoisen lahjapaketin.
Tuli heti mieleen kaikki paperinukkeleikit lapsuudesta. Onneksi joku on osannut säilöä tällaisia aarteita.

Silkku kirjoitti...

Wau!!! Todella upeeta että sait noin kattavan aarteen! Ja hienoa kun hän ajatteli että antaa ne sinulle:)

Irja kirjoitti...

Voi miten ihana postiaarre! Kyllä olisi ilahduttanut ketä vain, ainakin mina olisin pomppinut onnesta! Paperinukkeja on joitakin vähän siellä ja täällä mutta ei näin mittavaa ja hurmaavaa kokoelmaa.

Intsu kirjoitti...

Oi,oi mitä ihanuuksia. Kiiltokuvista tuli selvästi joku suloinen tuulahdus lapsuudesta. tuo lapsi paperinukke,joka tuossa oli,niin on semmonen joka mulla on ollut ja sen nimi oli Kirsti:) Ihania aarteita kaikki.

Ulla kirjoitti...

Ihana lahja! Ihaninta on se, että antaja on löytänyt omille rakkaille tavaroilleen juuri oikean vastaanottajan, joka ymmärtää niiden arvon. Kiitos kun näytit aarteet muillekin!